Olipa kerran aika, jolloin ystäviä tavattiin naamatuksin, ei naamakirjassa, ystäville lähetettiin kirjeitä ja kortteja ihan perinteisellä etanapostilla, myöhemmin nopeammassa tempossa sähköpostilla. Nyt en ole monia ystäviäni nähnyt aikoihin, eikä kukaan laita enää edes sähköpostia, paperipostista nyt puhumattakaan, koska kyllähän toki luen heidän kuulumisensa naamakirjasta, eipä sen henkilökohtaisempaan ole tarvettakaan… Vai onko?
Mitä enemmän meillä on virtuaaliystäviä, sitä vähemmän meillä tuntuu olevan todellisia ystäviä. Virtuaaliystävät peukuttavat sinulle naamakirjassa, naputtavat osaaottavan sanan, parhaimmillaan ihan useammankin, jos kerrot huolistasi ja / tai suruistasi, sekä hurraavat kilvan kun sinulla menee hyvin. He höystävät viestinsä hymiöillä, jotta paremmin ymmärtäisit heidän kommenttinsa. He lähettävät sinulle virtuaalilahjoja, virtuaalihaleja, kirjoittavat synttärionnitteluja ”seinällesi” kunhan vaan naamakirjan kalenteri heitä siitä muistuttaa, ja jopa pyöräyttävät sinulle kakun, virtuaalikakun. Saitko suusi makeaksi??
Vaan entä kun tarvitset ystävää, ihan fyysistä ystävää, konkreettista olkapäätä, konkreettista apua, sitä, että joku oikeasti tulee paikalle, oikeasti kuivaa kyyneleesi tai nauraa kanssasi, kantaa kauppakassisi koska selkäsi on venähtänyt, ulkoiluttaa koirasi, koska jalkasi on paketissa. Entä jos todellakin kaipaat fyysistä läsnäoloa ja haluat nähdä ystäväsi ilmeet, et pelkkiä hymiöitä? Lohduttaako virtuaalihali todellakin yhtä paljon kuin oikea, kunnon halaus? Onko lol tai
todella samanarvoinen kuin kunnon nauru yhdessä hyvän ystävän kanssa??Moniko virtuaaliystävistä tulee fyysisesti paikalle kun tarvitaan? Paino sanalla tarvitaan ja kun kyse ei ole vuosisadan naamakirjabileistä, vaan todellisesta tarpeesta biletyksen sijaan. Tuskin monikaan, ehkei kukaan, jolleivat he jossain välissä ole olleet myös ”live-ystäviäsi”, ja tuskin edes näistä ex-live-ystävistä kovin moni. Ainoat, jotka saapuvat paikalle, vaikka suuremmin kysymättä ja kovin pal välimatkoista välittämättä, ovat ne todelliset live-ystävät. Toki heistäkin voit osan ”tavata” myös virtuaalisesti, mutta he ovat tästä huolimatta pysyneet live-ystävinä; he lähettävät sähköpostia, joskus peräti perinteistä postia, he tekstaavat, he soittavat ja he myös käyvät luonasi, fyysisesti.
Voisi tietenkin ajatella, että virtuaaliystävä on parempi kuin ei ystävää ollenkaan, mutta onko se ihan niinkään? Onko virtuaalimaailma saamassa yhteiskunnasta pysyvän otteen? Vierotummeko vähitellen oikeasta elämästä ja koukutumme virtuaalimaailmaan? Kenen etuja se ajaa ja kuinka paljon meitä voidaan virtuaalimaailman välityksellä huomaamattamme manipuloida.
Onko ”ihan tervettä” esim. raportoida synnytyksensä minuutti minuutilta kaikkien virtuaaliystävien taivasteltavaksi, koska ei vaan voi olla niin kauaa pois virtuaaliystäviensä parista… Vai tuleeko meille vierotusoireita kun emme saa riittävää valohoitoa näytön edessä ja riittävää määrää langattoman verkon säteilyä vuorokaudessa?? Emmekö enää muka kaipaa ystäviä rinnallemme? Missä on vanha kunnon ystävyys ”Sinkkuelämää” tai ”Kolme muskettisoturia”-malliin, Mihin ihmeeseen me oikein olemme menossa??
Kaikesta huolimatta, virtuaaliystäviä väheksymättä, live-ystävien puolesta liputtaen ja virtuaalihalauksen
kera HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ
kaikille tasapuolisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti