lauantai 13. kesäkuuta 2009

Lukukokemus: Enkelipallot


Diana Cooper & Kathy Crosswell:
Enkelipallot - tie valaistumiseen

Takakannen esittelyteksti:

Diana Cooper ja Kathy Crosswell vievät meidät mystiselle matkalle enkelipallojen maailmaan. He ovat tutkineet tuhansia valokuvia, joissa näkyy monelle valokuvaajalle tuttuja valokiekkoja tai palloja, joista osa on ilmassa leijuvien pienhiukkasten ja pisaroiden aiheuttamia, mutta eivät suinkaan kaikki.

Henkioppaittensa Kumekan ja Wywyvsilin avulla Diana ja Kathy ovat saaneet hämmästyttävää tietoa siitä, mitä nämä enkelipalloiksi kutsutut ilmiöt valokuvissa meille viestivät. Vierailevatko enkelimaailman ystävämme tällä tavoin luonamme tuomassa meille iloa, rakkautta ja voimaa? Tuodaanko meille viestejä henkimaailmasta?

Katselemalla kuvaliitteessä olevia valopallojen kuvia, voit saada tietoa ja valaistusta enkelimaailmasta. Kirjassa on lisäksi lukuisia mietiskelyjä, joiden avulla voit entisestään syventää enkelipallojen tuntemustasi ja saada niistä omakohtaisia kokemuksia.

Omia täysin subjektiivisia mielipiteitäni kirjasta:

Alku ei, kirjan otsikkoa miettiessäni, ole erityisen lupaava. Sivulle 20 asti luodaan katsausta kirjoittajiin, heidän elämäänsä, ja kirjan sisältöäkin esitellään. Lyhyempi historiakatsaus olisi ollut täysin riittävä.

Ehkä eniten minua kirjassa ärsyttää se, että siellä viitataan todella moneen otteeseen, läpi kirjan, kuviin, joita kirjottajat ovat saaneet, kuvista selitetään yhtä ja toista, vaan kas näitä kuvia ei kirjassa ole, joten lukijalle jää täydelliseksi arvoitukseksi millaisia nämä kuvat ehkä ovat.

Toistuvasti viitataan myös kirjeisiin, joiden sisällöstä lukijalla ei ole haisuakaan. Vähän kuin lukisi maantiedon oppikirjaa, jossa selitettäisiin, että meillä kirjoittajilla on tässä edessämme kartta, josta voimme nähdä missä sijaitsee Kaatiopuro, karttaa ei sitten kuitenkaan olisi kirjassa, jotta jokainen voisi nähdä missä Kaatiopuro sijaitsee, vaan jokaisen on luotava oma näkemyksensä sijainnista annettujen vähäisten ja ylimalkaisten tietojen perusteella.

Kirjan kuvaliite sisältää 40 kuvaa, joiten laatu ei ole hääppönen. Kuvat ovat lisäksi niin pieniä kooltaan, että lukija tarvitsisi oikeastaan suurennuslasin nähdäkseen yksityiskohtaisesti millainen pallo kuvassa on, ja tähän taas ei kuvien laatu todellakaan riitä. Kirjassa tilaa käytetään paljon kuvaliitteessä olevien kuvien selittelyyn, osassa jopa kuvassa olevien ihmisten esittelyyn. Kirjassa ei kuitenkaan kerrota, mistä voi päätellä, että kuvassa on nimenomaan jokin tietty enkelipallo, jotain harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Kirjasta ei juurikaan ole apua mahdollisten omien otosten tulkintaan.

Kirjassa kerrotaan lyhyesti mitä ovat arkkienkelit, suojelusenkelit, yksisarviset, oppaat, mestarit, luonnonhenget, rakennusten enkelit, muutoksen enkelit, rakkauden enkelit, luonnonhenget, henget jne. jne. Lisäksi kerrotaan lyhyesti sielunvaelluksesta, energiasta, eläimistä yms. asioista. Kirjassa on myös 53 sivua mietiskelyjä ja harjoituksia, joissa kyllä kehotetaan tuijottamaan jotain tiettyä kuvaa tai sitten menemään vaikka ulos eli siis pallerokuvat eivät tässäkään kohti ole "pakollisia".

Koko kirjan sisällön, jos siis todellakin kerrottaisiin vain enkelipalloista, voisi tiivistää lukuihin Enkelipalloista (5s, koska viimeinen sivu kertoo kirjan etu- ja takakannesta) ja Miten enkelipallot voi tunnistaa (8s) eli koko kirja olisi mahtunut kolmeentoista sivuun, mutta sillähän ei tietenkään myydä... Ja varsinkin kun kirjassa mainostetaan jo tulossa olevia osia 2 ja 3, en voi välttyä rahastuksen maulta tyyliin "Alienin paluun paluun paluu osa 256".

Otsikon ja takakannen tekstin perusteella ("mystiselle matkalle enkelipallojen maailmaan") odotin kirjalta tietoa Enkelipalloista. Mitä sitten sain; kirjoittajat kertovat kuinka he ovat nähneet sellaisen ja sellaisen kuvan, no lukija ei näistä kuvista isoa osa näe,kuinka he ovat saaneet kirjeitä, kuinka heille on kerrottu sitä ja tätä. Tulee vähän sellainen "päiväkirjatunnelma", blogifiilis: kaikkia asioita ei kerrota, kaikkia asioita ei ole tarkoitettukaan lukijan ymmärrettäväksi, osa asioista on kirjoitettu vain itselle tai "sisäpiirille".

Takakannen teksti "lukuisia mietiskelyjä" ei todellakaan valmistanut minua siihen, että kolmannes kirjasta on mietiskelyharjoituksia tai siis ohjeita sellaisten tekemiseen.

En kuitenkaan sanoisi aivan siten kuin tyttäreni: "huijausta ja silmään sahaamista". Sanoisin näin: Kaikelle on paikkansa ja tilauksensa. Mikäli olet vailla yleistietoa monesta henkimaailman asiasta ja termistä, tai vain yleistietoa enkelipalloista höystettynä ei-niin-laadukkailla kuvilla, niin tämä on vallan passeli opus, koska kirjassa selitetään lyhyesti niin monia asioita. Jos sen sijaan etsit syvällistä tietoa enkelipalloista, niin tämä teos jää kyllä siinä asiassa mielestäni täysin puolitiehen.

Ja lopuksi toistan: Nämä ovat omia täysin subjektiivisia mielipiteitäni kirjasta, eikä absoluuttista totuutta, tässä harhojen maailmassa, ole olemassakaan. Tärkeintä ei ole miten reagoit vaan, että reagoit, silloin asialla on sinulle jokin sanoma.

Lukemisen iloa!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kaunis nainen

3-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee prinsessan.

8-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee Tuhkimon.

15-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee ruman sisarpuolen: 'Äiti, en voi lähteä ulos tämän näköisenä!'

20-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan, mutta päättää siitä huolimatta lähteä ulos.

30-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan ja toteaa, ettei ole aikaa parannuksiin, joten lähtee ulos joka tapaukessa.

40-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan, mutta toteaa, että 'No, ainakin olen puhdas!' ja lähtee ulos joka tapauksessa.

50-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja näkee että 'on'. Ja menee ihan minne itseä huvittaa.

60-vuotiaana:
Katsoo itseään peilistä ja palauttaa mieleensä kaikki ne ihmiset, jotka eivät enää edes voi katsoa itseään. Menee ulos, valloittaa koko maailman, löytää viisauden, ilon ja kaikki hurmaavat mahdollisuudet ja nauttii elämästään täysillä.

80-vuotiaana:
Ei vaivaudu enää katselemaan itseään peilistä. Pistää violetin hatun päähänsä ja menee ulos pitämään hauskaa koko maailman kanssa.

Meidän kaikkien pitäisi kiskaista violetti hattu päähän hieman aikaisemmin...

Hattukaupan tungoksessa tavataan!!!

ValonVirtaa

Ajattelin ensin tajunnanvirtaa, se kenties olisi paremmin kuvannut sitä kaikkea sekalaista tajunnanvirtaa, jota tänne on tarkoitus kirjoittaa, vaan nimi oli jo varattu, ei sinällään yllättävää, joten tartuin siihen, joka minulle etukäteen annettiin, mutta jota en ollut hyväksyä, miten sitä ei voi koskaan uskoa, ehkä jonain päivänä. Virratkoon siis valo! ValonVirta.