Kukkuramitalla ja yli äyräitten

Olen vuosikausia kuulunut nukkuvien puolueeseen, tai no en kokonaan siihenkään, sillä olen äänestänyt suorissa kansanvaaleissa, joissa ääneni saa se, jonka haluan sen saavan, ja ellei hän siitä hyödy, ei hyödy kukaan muukaan. Koska en äänestä puoluetta, vaan haluaisin antaa ääneni pätevälle tyypille, niin en ole äänestänyt ”puoluevaaleissa”, sillä jos tämä pätevä tyyppi ei sitten pääsekään eduskuntaan, niin ääneni saattaisikin saada joku idioottityyppi, jota en sinne missään nimessä olisi halunnut. Näin ollen logiikkani sanoo: parasta olla äänestämättä ollenkaan. Perustelunsa kullakin, hyvät tai pahat ehkä jopa rumat, eikä aina edes viisaat.

Nyt kuitenkin aion raahata itseni äänestyspaikalle ja äänestää toden totta puoluetta. Yritän ohjata ääneni jollekin minuun vaikutuksen tekevälle tyypille, mutta jollei hän eduskuntaan pääse, niin saakoon ääneni edes puolue. Valitsenko viisaasti, en tiedä, Luoja yksin tietää jos Hänkään. Enkä oikeastaan edes välitä tietää kuinka viisaasti tai tyhmästi olen valinnut, toivon ainoastaan, että jotain tapahtuu, koska nykymeno maistuu puulta ja tuntuu vievän jorpakkoon.

Jotain tarttis tehdä, kun KANSANedustajat, kultalusikka ahterissa syntyneet, todellisuudesta viraantuneet ja itseään "tavallista kansaa" parempana pitävät hyypiöt, joilla ei ole mitään käsitystä, kokemuksesta nyt puhumattakaan, tavallisen duunarin arjesta, tuntuvat edustavan vain itseään ja kaltaisiaan välittämättä kansan mielipiteestä. Ensin nostetaan omia palkkoja, sitten lasketaan muitten palkkoja (tai siis korotetaan veroja), sitten keksitään itselle lisää hyviä etuja ja otetaan toisella kädellä edut tavan duunareilta pois, paikalla eduskunnan istuinnoissa ei olla koskaan, vaikka palkkaa ja kulukorvauksia nostetaankin, mutta tavan väki joutaa vallan mainiosti pidentää päiväänsä, luopua lomistaan ja tehdä töitä 70 vuoden ikään, vaikkei siihen enää terveys riittäisikään.

Pöhöttynyt byrokratian rattaisto kaipaa lisää rahaa ja lisää rahaa ja lisää rahaa, joten keksitään lisää maksuja, jotka pitää repiä kansan selkänahasta. Tulee mieleen verottajat historian havinasta; mitä siitä, jos veronmaksaja kuolee tai kärsii, kunhan kuningas saa veronsa ja sotansa ja ylellisyytensä, kyllä niitä veronmaksajia syntyy aina lisää… tosin ei nykyään enää välttämättä synny ja ne syntyneetkin saattavat muuttaa muualle kun tarpeeksi kuristetaan. Happoradion sanoin: ”Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta”.

Kuka kähmii ketä, kenen voiteluaine voitelee rattaat, kenen lautakasa maksetaan kenen kassasta ja siirretään kenen pihalle, kenen lääkkeet työnnetään kansa nahan alle, eikä kukaan ole vastuussa... Kaikki ihan salaa, koska näistähän on turha ääneen puhua ”yksinkertaisille äänestäjille” ja kyllä isovelijärjestelmä vapauttaa suurimmankin ketkun sen suuremmitta seurauksitta... vaan minä en saa voidella omaa äitiänikään, puhumattakaan, että rokottaisin häntä omin lupineni, siihen puuttuu kyllä joku viranomainen… jep, jep.

Nyt on oikea hetki, ehkä viimeinen sellainen, vaihtaa lietteinen ja haiseva vesi eduskunnan sammakkolammessa, muutoin siellä kutevat lautapinoissaan, keskenään kauppaa tehden ja kansaa rokottaen, samat sammakot jatkossakin. Siis kohoan Etukenoon Ruususen unestani ja äänestän.